Huh helletta&makoisia unia!

Taalla ollaan! Hurjan lentomatkan (n.20 h) jalkeen oli mukava pyllahtaa One Florence Closen (hostelli) pallolakanoihin ja antaa unen tulla, silla koneessa sita oli jostain syysta jalleen ja unipillereista huolimatta vaikea saada silmaan. Koneen maastouduttua Singaporeen matkasimme sinnikkaasti metrolla kohti hostelliamme ja loysimmekin sen yllattavan vaivattomasti muutaman kerran linjaa vaihtaen. Saavuttuamme hostellille, joka oli yleisilmeeltaan siisti ja kotoisa, paatimme lahtea viela saalistamaan ruokaa suoraan perinteiseen katukeittioon (jossa Ramsu kuiskasi "katsottaisko viela seuraava paikka":). Nautimme paikassa illallisen, joka sisalsi kanaa kahdessa eri muodossa, papuja ja riisia. Voisimpa sanoa, etta todella hyvaa-nam. Ainoa haastava tekija ruokaillessa oli tikut ja niilla popsiminen pitkan matkan ja kymmenien silmaparien tuijotuksen alaisena.

Hyvin nukutun yon (15 h) jalkeen herasimme tokkurassa Singaporen hulinaan ja lahdimme tutkailemaan keskustan meininkeja. Edellisena paivana ostettujen metrolippujen (2 pvaa) avulla oli helppo seilata vapaasti puolelta ja linjalta toiselle. Kuumuutta mittarissa noin 28-30 astetta. Kavimme tutustumassa mm. Raffles hotelliin, Swiss hotel toweriin (70 kerroksesta huikeat nakoalat)ja Singapore Riverin antimiin seka sen upeaan iltavalaistukseen. Taisimmepa saada oikein honey moon (niinkuin taalla sanotaan:) paikatkin ravintolassamme, jonka valitsimme miljoonista miksi? Vaikea sanoa. Ruoka oli hyvaa ja palvelu loistavaa.

Nain lyhyella ajalla voinkin jo todeta, etta Singapore se vasta onkin loistava suurkaupunki. Ihmiset ovat ystavallisia, iloisia ja puhuvat hyvin englantia. Kaupunki on kaunis ja erittain siisti seka ruoka monipuolista ja maittavaa. Miinuksena voisi olla hintataso ja etenkin suhteettoman kalliit etelan hetelmat. En raaskinut tanaan omenoita kaupasta ostaa, silla ne olivat kalliimpia kuin Suomessa. Alkoi Eilan Herkun mandariineja tulla ikava....:) Sen sijaan torikojusta ostimme jotain kummallisia palluroita, jotka todella ihania ja maistelimme muita. Ihana paikka ja kovin on taalla turvallinen olo. Ramsulla vaan on kovin kuuma. Ilmastointi onneksi toimii ja lammin vesi juoksee.

Huomenna jatkuu matka kohti Malesiaa ja Mersingin pikkuruista kylaa, jossa kaljakin on jo halpaa... Sielta koitamme paasta Pulau Tiomanin saarelle rentoutumaan tai ilmoista riippuen viidakkoon. On taa vaan niin hienoo.

Teille kaikille ihanaa vkoa ja koittakeehan paistatella siellakin & juoda riittavasti!:)

Pus pus.

.jenska.

Alkutunnelmia + KILPAILU

Terve vaan!

Tavarat alkaa olla kasassa ja muutenkin aletaan Jennyn kanssa olla valmiina lähtöön. Lentsikka Istanbuliin lähtee neljän tunnin päästä ja sieltä jatkolento Singaporeen. Turkish Airlinesilla lennetään, kuullostaa hyvältä. Onneks on päässyt jo Suomessa vähän reenaan näitä helteitä, paikan päällä kun näyttäisi olevan 30 astetta ympäri vuorokauden.

Matka suuntautuu tällä kertaa siis ainakin Singaporeen ja Malesiaan. Mikäli aikaa riittää tai siltä vaan muuten tuntuu, niin myös Sumatran visiitti Indonesian puolelle mahdollinen. Näistä sitten paremmin perillä.

...Mutta mutta, itse asiaan...

Viimeksi melkoisen suosion saavuttanut painokilpailu on täällä taas!

Eli tehtävä on arvata Ramin paluupaino, kalsarit jalassa tottakai.

Tällä kertaa liikkeelle lähdetään jo hälyttävästä 90.3 kilosta, mikä tosin punnittu vatsa täpösen täynnä. Paluupunnitus taas tuttuun tyyliin vatsa tyhjänä. Tuosta 90.3 ihan kaiken ei kuitenkaan pitäisi olla fättiä, sillä juoksukunto on paras vuosiin, mistä todistuksena kovat ajat 800 metriltä sekä maitolaiturin lenkiltä.

Siitä sitten vaan arvailemaan, joko vieraskirjaan tai kommenttiosaan tekstin alle. Palkinto oli viime vuonna pullo Tsingis Khan Gold Label-vodkaa, saas nähä mitä tänä vuonna keksitään.